Akvaario
on parhaimmillaan kuin kaunis taulu. Vesi on kirkasta ja kalat lipuvat akvaariossa
kuin tropiikin unelmassa. Akvaario voi rehellisyyden nimessä olla myös
vihreä limalammikko. Jos et ole viherpeukalo, ei ehkä akvaarion hoitokaan
onnistu.
Onnistumisen
salaisuutena on tarpeeksi iso akvaario, liikaruokinnan välttäminen ja
säännöllinen hoito. Ihmiset, jotka eivät pidä eläimistä, ihastuvat usein
hyvin hoidettuun akvaarioon. Kalat pysyvät altaassaan, eivätkä haise tai
ääntele.
Sisustusratkaisuna
akvaario voi tuoda elämää kuolleeseen nurkkaan ja valoa pimeään soppeen,
missä kasvit eivät viihdy. Takaseinällä oleva akvaario, jonka vieressä on
laiskanlinna, suorastaan houkuttelee istumaan hyvän kirjan kanssa rankan
päivän jälkeen. Kun ajatukset laukkaavat, akvaarion katseleminen
rentouttaa ja rauhoittaa. Kalat elävät omassa hiljaisessa maailmassaan,
jossa vallitsee rauha ja tyyneys. Rentouttavaa vaikutusta lisää
ilmapumpulla toimiva suutin, joka nostattaa kuplia veteen.
Olen
Helsingin akvaarioseuran jäsen ja suosittelen lämpimästi paikallisseuraan
liittymistä. Akvaarioseura järjestää huutokauppoja, joissa myydään
kaloja, kasveja ja akvaariotarvikkeita. Siellä on myös luentoja akvaarion
hoidosta, kaloista ja seuran jäsenten matkoista maailmalla. Keväisin
usein lähdetään ötökkäretkelle keräämään hyttysen toukkia.
Akvaarion osto
Aloittelijan
kannattaisi hankkia vähintään sadan litran akvaario. Sataviisikymmentä
litraa on parempi, kaksisataa hyvä. Iso akvaario antaa anteeksi pienet
hoitovirheet. Yli kolmensadan litran akvaarioissa on omat ongelmansa.
Lattiat usein painuvat, meillä vanha lautalattia antoi periksi lasten
juostessa akvaarion ohi niin, että akvaarioon tuli aitoja laineita.
Jouduimme laittamaan lattian ja akvaarion väliin kimpilevyn ja ohuen
styroksilevyn heijaamisliikkeen estämiseksi. Vakuutusyhtiöt eivät pidä
asiakkaista, joilla on isoja akvaarioita.
Akvaarion
maksimi korkeus saisi olla enintään 50 cm. Jos se on sitä korkeampi,
loisteputkivalaisimien valo ei riitä pohjaan asti ja kasvit eivät viihdy.
Pituus ja leveys ovat makuasioita. Jos leveys on 50 cm, akvaarioon mahtuu
taka-alan kasvit, keskiosan kasvit ja etualan kasvit.
Akvaarion
voi ostaa uutena tai käytettynä. Itse ostan yleensä käytettynä, sillä
aika monen unelmasta on tullut vihreä lammikko. Jos ostat käytettynä,
kalavalikoima voi olla hankala. Akvaarion kunto on tarkistettava mahdollisten
vuotojen osalta. Älä koskaan osta tyhjää akvaariota. Varmistu suodattimen
kunnosta, sillä se on yksi kalleimmista akvaarion hankinnoista.
Akvaariovalaisimen
tulee olla riittävä valaisemaan akvaario. Valaisimen tulee yltää
akvaarion päästä päähän. Suositus on 0,25-0,5
wattia loistelamppuvaloa vesilitraa kohti eli 200 sadanlitran
akvaariossa tulisi olla kaksi 30 watin loisteputkea. Älä koskaan osta
kasveille tarkoitettua loistinputkea, ellet aio
kasvattaa levää, parempi vaihtoehto on lämminsävy loisteputki, esim.
lämmin de luxe. Loisteputkien valaistusteho
heikkenee tasaisesti, joten suositeltavaa on vaihtaa putki vuoden välein.
Älä kuitenkaan vaihda molempia putkia kerralla, vaan esim. toinen putki
kesällä, toinen talvella.
Älä
koskaan osta naarmuuntunutta akvaariota. Pienikin naarmu voi aiheuttaa
lasiin jännitystä, joka akvaarion siirron yhteydessä pahenee.
Vesivahingot voivat olla mittavat.
Jos
ostat akvaarion uutena, monet kaupat myyvät valmiita akvaariopaketteja.
Akvaariopaketteja on hyviä ja huonoja. Huonoissa on tingitty esim.
suodattimen laadusta ja koosta sekä valaisimen koosta. Hyvät ovat
kalliita. Akvaariopaketeissa on usein mukana lämmitin, jota ei tarvita
keskuslämmitteisissä asunnoissa. Akvaarion suositeltava lämpötila on 24-26 astetta. Valaisin ja suodatin kuitenkin lämmitävät vettä, joten tarkista lämpötila.
Aloittelijalle akvaariopaketit ovat kuitenkin helppoja ratkaisuja, osta
ensimmäinen akvaariopakettisi luotettavasta liikkeestä.
Akvaarion
perustaminen
Sijoita
akvaario asunnon pimeimpään nurkkaan, älä koskaan auringon valon
ulottuville. Jos sinulla on esimerkiksi pitkä eteinen, akvaario on
näyttävä sisustusratkaisu. Makuuhuoneessa akvaarion suodattimen ääni voi
olla todella häiritsevä. Ääntä ei kuulu päivällä, mutta yöllä sen hurina
on kovaa, siis myös niiden suodattimien, joiden myyjä vakuuttaa olevan
hiljaisia.
Löydettyäsi
akvaariolle sopiva paikka, varmista lattian ja alustan kestävyys. Sadan
litran akvaario voi painaa vesineen ja hiekkoineen pari sataa kiloa.
Parketti painuu helposti muutaman sentin, etenkin jos akvaarion alla on
metallikehikko. Jos akvaario on iso (yli 200 litraa) ja pelkäät
vesivahinkoja, laita lattian ja akvaariokehikon väliin kimpilevy, silloin
paino jakaantuu tasaisemmin lattiapinnalle.
Älä
koskaan laita akvaariota lastulevykaapin päälle. Paras ratkaisu on esim. Juwelin akvaariokokonaisuus, jossa on akvaario ja
valmistajan oma kaappi. Kaappiin voi myös sijoittaa ämpärit ja letkut,
kalan ruoat ja sähköjohdot.
Jos
ostat akvaarion käytettynä, tuo mukanasi vähintään 1/3 vanhaa vettä
mukanasi. Minulla on kymmenen ämpäriä ja niihin kannet. Älä pese hiekkaa äläkä
suodatinta. Malta odottaa viikko tai pari ja pese suodatin vasta sitten.
Hiekkaa ei tarvitse pestä koskaan. Tarvitset vain letkun ja lapon, jolla
voit puhdistaa pohjahiekkaa vedenvaihdon yhteydessä. Jos suodatin joutuu
olemaan yli kaksi tuntia ilman sähköä, pese se. Itse irrotan siirron
yhteydessä suodattimen viimeisenä ja kytken ensimmäisenä tai laitan sen
ämpäriin porisemaan.
Suodattimessa
elää Nitrobacter-bakteerien kasvusto, joka hajoittaa nitriitin nitraatiksi. Nitrosomanas-bakteerit
muuttavat virtsan ammoniumin nitriitiksi (myrkyllistä) ja Nitrobacter-bakteerit nitriitin vaarattomaksi
nitraatiksi (NO3). Nitrobacter-bakteereja on
myös pohjahiekassa. Jos tuhoat ne, on akvaarion uudelleen perustaminen
vaikeaa, sillä mukana tulleet kalat ylikansoittavat akvaarion, jossa ei
ole tarpeellista biologista tasapainoa.
Jos
ostat uuden akvaarion, haastavinta on bakteerikasvuston aikaansaanti.
Perusneuvo on: kärsivällisyyttä! Uutta akvaariota (kaupasta ostettua)
perustaessasi pese uusi hiekka huolellisesti juoksevan veden alla kunnes
vesi on täysin kirkasta. Pesuun voit käyttää esim. pesuvatia tai ämpäriä
ja suihkua. Laita pesuvatiin litra pari hiekkaa ja suuntaa suihkun suutin
hiekkaan. Suihkuta, kunnes vesi on kirkasta. Toista, kunnes olet pessyt
kaiken hiekan.
Laita
akvaarion pohjalle kasvilannoitetta ja levitä hiekka sen päälle, älä
sekoita! Kun hiekka on akvaariossa, levitä sitä edestä taaksepäin, niin
että taakse tulee hiekkaa enemmän kuin etualalle. Lisää n. 24 asteista
vettä, laita vaikka lautanen tai muovi estämään hiekan painumista. Jos
kasvilannoite tulee pintaan, se samentaa vettä usean päivän ajan.
Kun
vesi on lisätty, käynnistä suodatin. Sitten on aika sijoitella kivet,
kannot ym. haluttuihin paikkoihin. Kun ne ovat paikoillaan, istuta kasvit
ilman muoviastioita. Aloita isoimmista kasveista, isot sivuille ja
taakse, pienet eteen.
Huom.
Älä koskaan kytke suodatinta ajastimen taakse.
Jos
akvaario on uusi, osta alussa vain muutama pieni kala, esim. viisi
kardinaalitetraa. Malta mielesi noin viikon verran. Kannattava sijoitus
on nitriittitesti. Se kannattaa tehdä päivittäin ensimmäisen viikon
aikana. Ensin se näyttää nollaa, sitten arvot nousevat kun Nitrosomas -bakteerit aloittavat ammonikain
hajoittamisen nitriitiksi. Nitriitti on
erittäin myrkyllistä, joten vettä kannattaa vaihtaa päivittäin noin
kolmannes, kunnes arvot laskevat jälleen nollaan. Silloin Nitrobacter-bakteerikanta on muodostunut ja nitriitti
hajoaa vaarattomaksi nitraatiksi. Nyt on aika ostaa lisää kaloja.
Seura-akvaario
Kaloista
omia suosikkejani ovat lehtikalat ja tetrat. Ne ovat kotoisin
Etelä-Amerikan joista ja ovat näyttäviä seura-akvaariossa. Vaikka lehtikalat
ovat kirjoahvenia, ne ovat melko leppoisia, eivätkä helposti pistele
poskeensa kaikkea mikä liikkuu. Tetrat ovat värikkäitä ja helppoja
parvikaloja. Tällä hetkellä akvaarioni pinnassa uiskentelee myöskin parvi luonnonmuotoisia miljoonakaloja. Ne
näyttävät harmailta, mutta tarkemmin katsottaessa, uroksilla on sinistä,
punaista, oranssia ja keltaista kyljissään. Miljoonakala urokset
kosiskelevat hellittämättä naaraita, joten on hyvä pitää niitä pieni
parvi, jossa on yhtä urosta kohti pari kolme naarasta.
Seura-akvaarioon
valitaan kaloja omien mieltymysten mukaan. Teemana voi olla esim. Amazon
tai Aasia. Etelä-amerikan akvaarioon valitaan
tetroja, monnisia ja kirjoahvenia.
Vaihtoehtoisesti siellä voisi olla esim. synnyttäviä hammaskarppeja kuten
miljoonakaloja, platyja ja miekkapyrstöjä.
Aasia akvaariossa voisi olla esim. taistelukala, rihmakaloja ja barbeja.
Nyrkkisääntönä
on, että yksi senttimetri kalaa vastaa yhtä litraa vettä. Esim. platy on noin 5 cm pitkä ja vaatii noin viisi litraa
vettä. Viiden platyn parvi vaatii noin 25
litraa vettä. Pieniä alle viiden senttimetrin kaloja voi pitää tuplasti,
esim. neontetra on noin 4 cm, kymmenen neontetran parvi tarvitsee noin 20
litraa vettä. Vastaavasti isot kalat tarvitsevat enemmän tilaa. Sadan
litran akvaarioon ei voi laittaa lehtikaloja, 150 litran akvaarioon
pariskunnan.
Kalojen
elinvaatimukset on huomioitava jakamalla kalat pintakaloihin, keskiveden
kaloihin ja pohjakaloihin. Kalavalinnat on tehtävä tasapainoisesti
valitsemalla eri kerroksissa uivia kaloja.
Osa
kaloista on parvikaloja, osa reviirikaloja. Reviiriä pitävät kalat
käyttäytyvät etenkin kutuaikana agressiivisesti
ja stressaavat muut kalat pahimmassa tapauksessa hengiltä jahtaamalla ja
näykkimällä niitä. Jotkut kalat, kuten tiikeribarbit repivät
pitkärihmaisten kalojen rihmoja. Isot kalat syövät pieniä kaloja. Kaupan
pienet söpöläiset voivat kasvaa isoiksi.
Minulla
oli kerran kolmensadan litran akvaariossani helmiäistonkija. Kaverini
mainitsi, että hänellä on kirjoahvenen poikasia, haluaisinko. Mietin hetken, järkeni sanoi ei, mutta pienen suostuttelun
jälkeen, ajattelin kokeilla. Ei kai se nyt niin hankalaa olisi.
Pieni tonkija muutti akvaarioni. Jos olet joskus nähnyt tonkijan, tiedät
kuinka hellyyttäviä ne ovat. Annoin sille
nimenkin, Pete. En ole koskaan ennen sortunut moiseen, lapset ovat ehkä
joskus antaneet nimiä kultakaloille. Mutta Pete ansaitsi nimen, se oli
persoona.
Aluksi
kaikki sujui hyvin. Pete uiskenteli akvaariossa, väisteli vähän isompia
kaloja. Se oli tuskin puolet neontetran koosta. Jossain vaiheessa
huomasin, että Pete oli kasvanut. No olin vain tyytyväinen, se olikin
pitkään ollut pieni, pelkäsin, ettei se saa tarpeeksi ruokaa. Sitten se
kasvoi lisää melko nopeasti. Neontetrat olivat siirtyneet asumaan kasvitikeikköihin. Näin Peten ajelevan niitä takaa,
mutta koska se oli vain hieman niitä isompi, en ollut huolissani.
Kunnes
eräänä iltana kuului korvia vihlova hätähuuto, Äiti! Lapsiperheessä se ei
tietenkään ole poikkeava tapahtuma, mutta äänensävy sai minut loikkaamaan
metrin ilmaan ja toisen eteenpäin.
Pikku
Peteni yritti niellä neontetraa, muttei onnistunut kun se oli liian iso.
Pyrstö oli suussa ja neontetran kauhun jähmettämät silmät tuijottivat
Peten suusta. Puoli tuntia yritettyään se sai neontetran nieltyä. Lapset
todennäköisesti aikuisina psykiatrin sohvalla maatessaan kertovat tarinaa
pikku Petestä, joka yritti niellä neontetraa. Tilannetta tutkittuani
totesin, ettei se ollut ensimmäinen neontetra, kolmenkymmenen parvesta
oli jäljellä kymmenen. Pikku Pete oli kasvanut, mutta neontetrojeni
kustannuksella. Neontetrojen jälkeen olisivat menneet koko järjestyksessä
kaikki muutkin kalani, kunnes oli ollut vain iso Pete. Tarina päättyi
niin, että akvaarioliike huoli Pikku Peten toisen keskenkasvuisen
helmiäiskirjoahvenen seuraksi. Heillä olisi ollut myös aikuisia
helmiäiskirjoahvenia, mutta silloin pikku Petestä olisi tullut ateria.
Varoitus:
jos kaverisi tarjoaa ilmaiseksi kalojaan, älä koskaan ota niitä vastaan,
jos et ole aivan varma kalan sopivuudesta akvaarioosi.
Lajiakvaario
Lajiakvaariosta
lapsiperheessä voisi olla esimerkkinä kultakala akvaario tai platy akvaario. Kultakalat kasvavat noin 15
senttimetriä pitkiksi, mutta silti 3-4 kalan parvi vaatii enemmän kuin
150 litran akvaarion. Itse en laittaisi enempää kuin kolme kultakalaa
esim. 300 litran akvaarioon. Kultakalat uivat hyvin hitaasti, joten muut
kalat samassa akvaariossa ehtivät syödä kaiken ruoan ennen kultakaloja.
Muut kalat repivät kultakalojen huntuja, joten kultakalat sopivat vain
lajiakvaarioon. Kultakalat viihtyvät viileässä vedessä n. 15-23 astetta. Kultakalat ovat persoonallisia ja
niihin voi kiintyä. Ne kuitenkin sotkevat vettä ottamalla hiekkaa
suuhunsa ja puhaltamalla sitä veteen. Ongelmia voi vähentää hankkimalla
karkeaa hiekkaa tai pieniä pyöreitä kiviä pohjamateriaaliksi. Kultakalat
myös repivät kasvit, joten tukevatekoiset miekkakasvit ovat yksi
ratkaisu. Toinen vaihtoehto on keihäslehdet (anubias).
Niitä on useita lajikkeita, mm. kääpiökeihäslehti,
kongonkeihäslehti ja iso keihäslehti. Keihäslehdet
ovat epifyyttejä eli ne viihtyvät parhaiten jos saavat juurtua esim.
kannon päälle. Niitä ei saa istuttaa liian syvälle hiekkaan tai ne
mätänevät. Keihäslehdet viihtyvät myös vähässä valossa ja kukkivat
helposti, mutta ne keräävät helposti levää lehdillensä.
Täplä
poseeraa, Täplän kotiakvaario.
Platyt ovat helppoja ja värikkäitä
kaloja, jotka synnyttävät eläviä poikasia. Värivalikoimaa on runsaasti,
keltaisia, punaisia ja oransseja kaloja. Platyjen
kanssa viihtyvät mm. miljoonakalat. Tetrat ym
kalat syövät platyjen poikaset, mutta torjuvat
liikakansoituksen.
Ei
niin mielenkiintoisia kokemuksia ovat olleet seprakalojen, palettikalojen ja partamonnien lastenkamarit.
Seeprakaloja ja partamonneja syntyi kerrallaan yli sata. Sata kalaa on
paljon kaloja, uskokaa tai älkää. Juju on siinä, että jos niillä ei ole
tilaa kasvaa, ne eivät kasva. Ja jos ne eivät kasva, akvaarioliikkeet
eivät huoli niitä myyntiin, jolloin olet sadan seeprakalan tai sadan
partamonnin onnellinen omistaja. Mutta akvaario, jossa on sata
partamonnia, ei saa vieraitasi henkäisemään ihastuksesta, se saa heidät
lähinnä katsomaan sinua oudosti.
Kalavauvoja
on ruokittava kaikkien ravitsemusopillisten sääntöjen mukaan, jotta ne
kasvaisivat isoiksi ja terveiksi. Kun olet ruokkinut sata partamonni
vauvaa pari kolme kertaa päivässä, varmistaen, että kaikki saavat varmastii ruokaa, ne kaikki sata partamonni vauvaa
myös pissaavat ja kakkaavat. Minulla oli nuo sata partamonnivauvaa
kahdessa viidenkymmenen litran akvaariossa viitisenkymmentä kummassakin,
vaihdoin vettä ämpärillisen kummastakin akvaariosta aamuin illoin neljän
kuukauden ajan ja olin kypsempi kuin kuunaan omien vauvojeni vaippaiän
jälkeen. Masentavinta oli, että vesiarvot olivat tosi huonot koko ajan,
vaikka vaihdoin vettä koko ajan. En tuntenut suurta tuskaa viedessäni ne
akvaarioliikkeeseen.
Palettikalat
eivät lisäänny sadoittain, mutta ne ovat hyvin määrätietoisia vanhempia,
jotka hoivaavat hellästi pienokaisiaan. Kaikki akvaarion kalat saavat
kyytiä, jos niistä näkyy pyrstön vilahduskaan. Eli akvaariossasi
uiskentelee palettikala pariskunta poikasineen ja muut kalat ovat
piilossa niiden raivoisilta hyökkäyksiltä jossain. Kun vanhemmat alkavat
suunnitella uutta poikuetta, edelliset ovat niin isoja, ettei mitkään kalat enää syö niitä. Akvaarioliikkeet
eivät halua niitä ja jokaisella meistä, jopa niillä joilla on paljon
ystäviä ja sukulaisia, tulee vastaan hetki, kun ihmiset alkavat kavahtaa
sinut nähdessään ja vastaavat jo ennenkuin
avaat suusi: ei, en halua palettikaloja. Masentavaa on, kun he alkavat
tehdä sen huolellisesti artikuloiden.
Merivesiakvaario
Minulla
oli merivesiakvaario, mutta se oli melko turhauttavaa. Vedenvaihto oli kallista,
loistevaloputket olivat kalliita ja kalat hyvin herkkiä. Aina kun kala
kuoli, oli kuin olisi vetänyt vessasta satasen.
Merivesiakvaariossa
kukoistivat ravut. Niitä tulee aina elävän kiven mukana ja ne ovat aluksi
pieniä ja söpöjä. Sitten ne kasvavat ja kasvavat ja kasvavat. Ne pitäisi
ottaa kiinni ja tappaa, koska ne syövät kaloja ja lisääntyvät. Se on
tietty helpommin sanottu kuin tehty, sillä ravut ovat hyvin nopeita,
niillä on piilopaikat elävissä kivissä, eivätkä ne taatusti halua tulla
tapetuiksi. On oma taiteenlajinsa viritellä limupullosta rapuloukku,
istua yöllä rapujahdissa ja toivoa onnistuvansa.
Minä
luovutin hauskan ja rentouttavan harrastuksen vuoden kokeilun jälkeen.
Suosittelen lämpimästi ihmisille, joilla ei ole tarpeeksi haastetta
elämässään.
Akvaarion hoito
Akvaarion
hoito on helppoa, kun muistaa välttää liikaruokintaa ja vaihtaa vettä
säännöllisesti. Vettä tulisi vaihtaa noin kolmannes kerran viikossa.
Samalla lapotaan pohjaa jolloin kalojen
ulosteet poistuvat pohjasta.
Pahinta
mitä voi tehdä, on antaa veden huonontua puoli vuotta, vuoden ja sitten
tarmokkuuden puuskassa pestä koko akvaario hiekkoineen päivineen
kerralla. Kaloille vesiarvojen muutos on niin raju, että se on kuin
heittäisi happoa silmille.
Pohjakaloille
syötetään pohjatabletteja ja muille hiutaleruokaa. Viimeinen myyntipäivä
kannattaa tarkistaa ruokapurkista. Vaihtelua tuovat pakastetut surviaisen
toukat ja keväällä luonnosta kerätyt hyttysentoukat. Voit aina ilahduttaa
perhettäsi laittamalla hyttysentoukat rasiassa jääkaappiin.
Eräs
varma keino saada huomiota, on heilua haavin kanssa pienten lätäköiden
ympärillä. Jos et ole saanut kylähullun mainetta aikaisemmin, se on melko
taattu keino. Päiväkävelyllä olevien ihmisten on vaikea hahmottaa
lätäköitä tonkivaa hyttystentoukkien keräilijäksi. Sosiaalisesti
helpompaa on tehdä se porukalla.
Toinen
tapa ilahduttaa perheenjäseniä on mikromatojen kasvattaminen
etikkakaurapuurossa akvaariolampun päällä. Mikromadot ovat hyvää ruokaa
kalanpoikasille, mutta puuron haju ikimuistoinen.
Noin
kolme kertaa vuodessa nostan kaikki kasvit akvaariosta (en kaloja) ja
tarkistan niiden kunnon mustan jätesäkin päällä. Poistan kuolleet lehdet,
karsin rehottavia kasveja, lappoan koko pohjan
järjestelmällisesti ja istutan hyväkuntoiset kasvit takaisin.
Valaistuksen
hoidan ajastimella, sillä tropiikin kasvit ja kalat pitävät
säännöllisestä päivärytmistä, jossa yö ja päivä ovat yhtä pitkiä.
Lomahoito on helppoa. Viikon kalat pärjäävät lomaruoalla ilman hoitoa.
Parin viikon lomalla riittää, jos joku käy kerran lisäämässä lomaruokaa
ja varmistamassa akvaarion kunnon. Paaston jälkeen ruokinta on
aloitettava varovasti. Lomahoitajalle kannattaa annostella ruoka
valmiiksi, jottei hän säälistä nälkäisiä kaloja kohtaan ruoki niitä
liikaa. Liikaruokinta voi olla kohtalokasta, jos pohjasta ei lapota syömättä jäänyttä ruokaa.
Akvaario-ongelmia
Ongelmat
johtuvat lähes aina hoitovirheestä. Virhettä yritetään korjata ja samalla
pahennetaan tilannetta.
Säännöllinen
veden vaihto pitää kalat terveinä ja vastustuskykyisinä. Kalat voivat
pysyä hengissä huonoissakin vesioloissa, mutta uudet akvaarioon tuodut
kalat yleensä kuolevat. Lääkkeet eivät yleensä paranna mitään, mutta
säännöllisellä vedenvaihdolla sairaatkin kalat paranevat. Huom! Älä koskaan vaihda enempää kuin puolet vedestä
yhdellä kertaa. Ph:n muutos voi olla kaloille
liikaa. On parempi vaihtaa aamulla kolmannes ja illalla kolmannes kuin
illalla puolet. Vesi on ok, jos itse joisit sitä. Muista, että vesi on
kalojen koti.
Lääkkeet
voivat myös tappaa hyödyllisen bakteerikannan, jolloin ollaan
nitriittiongelmissa. Kehottaisin välttämään lääkkeitä, poikkeuksena
pilkkutauti, joka ei parane kuin lääkkeillä. Pilkkutauti iskee yleensä
lauantai-iltana, kun kaupat ovat juuri sulkeutuneet. Pilkkutauti tappaa
kalat nopeasti, joten lääkitys on aloitettava heti. Suosittelen
pilkkutauti lääkkeen ostoa arkipäivänä, vaikka sitä ei juuri silloin
tarvitsisikaan. Pilkkutauti leviää kalojen ja kasvien mukana, joten
kannattaa pitää kaloja silmällä muutama päivä uusien hankintojen jälkeen.
Mitään
akvaarioeläimiä, olivatpa ne kaloja tai muita, ei koskaan saa vetää
vessanpöntöstä alas. Se on ehdottomasti eläinrääkkäystä. Helpoin tapa
lopettaa sairas ja kärsivä kala on laittaa se leikkuulaudalle
talouspaperin päälle ja katkaista sen pää terävällä leikkuuveitsellä. Älä
jätä kalaa kitumaan akvaarioon, jos se on parantumattomasti sairas.
Toinen
iso ongelma voi muodostua levistä. Syynä on usein liikaruokinta tai
auringonvalo. Kun kaloja ruokitaan liikaa, akvaariossa on enemmän
ravinteita kuin akvaariokasvit käyttävät ja levät pääsevät kasvuun.
Ensiapu on ruokinnan vähentäminen, nopeakasvuisten kasvien osto ja levää
syövien kalojen osto. Intian vesitähdikki, argentiinan vesirutto, hentokarvalehti,
karkeaviuhkalehti ja liuskavesisaniaiset kasvavat nopeasti ja käyttävät
kasvaessaan ravinteita hyväkseen. Partamonnit syövät viherlevää ja
leväbarbit punalevää.
Vihersamennus
voi saada kokeneenkin akvaarion omistajan epätoivon valtaan. Hoitokeinona
on ruokinnan lopettaminen viikoksi, akvaarion peittäminen kokonaan
huovalla ja pitäminen täysin pimeänä. Vettä tulee vaihtaa kerran päivässä
viikon ajan vähintään kolmannes. Suodatin on pestävä päivittäin. Sitten
vain toivotaan parasta. Pohjaa on lapottava,
jotta kuolleet levät saadaan pois. Varmista, ettei yksikään auringon säde
osu akvaarioosi aamulla, päivällä eikä illalla.
Akvaarioaiheisia linkkejä:
Helsingin akvaarioseura
***
Puutarhablogini
(Metsäpuutarha, ruukkupuutarha, takapiha, huonekasvit)
|