|
Copyright: Mirja
Ovitz
Meillä (=minulla
ja lapsillani) oli viime kesänä vaikeuksia puomin kontakteilla,
tiedättehän tutun tarinan, kun kaikki tuntuu jo sujuvan, joku aivan
käsittämätön vanha ongelma putkahtaa esiin. Ensin ajattelimme
toivorikkaasti, että kysymyksessä on vain sattuma. Sitten sattuma
toistui useamman kerran, kunnes oli otettava hattu käteen ja
myönnettävä, että meillä oli puomiongelma. Kontaktiongelma tuntuu
pieneltä silloin, kun kaikki muukin on hieman hankalaa radalla,
mutta tyypillisesti melkein kaikki muut ongelmat poistuvat
kokemuksen myötä, mutta kontaktiongelma jää tai putkahtelee esiin jo
kadottuaan.
Kontaktiongelma
on erityisen harmittava, koska sen poiskitkeminen vie paljon aikaa.
Tyypillisesti sen saa hiottua pois harjoituksissa tutulla kentällä,
mutta kisoissa koira loikkii iloisesti kontaktit.
Itse olemme
lähestyneet kontaktiongelmaa vuosien varrella aina samalla tavalla.
Ensin toteamme, että meillä on ongelma (!), kuulostaa itsestään
selvältä, mutta koska kontaktin opettaminen on aikaa vievää ja
puuduttavaa, ongelman kieltäminen on ainakin meidän perheessä
ensimmäinen vaihe. Se oli vahinko, olin väärässä kulmassa, liian
kovassa vauhdissa, liian kaukana, liian lähellä, kyllä se tassu tai
ainakin kynsi kosketti pintaa, minä näin, tuomarin pitäisi hankkia
silmälasit, jne.
Kun ongelma on
myönnetty pitkin hampain, koirani valitettavasti toistuvasti tekee
kontaktivirheen kisoissa puomilla, ollaan jo päästy vähän eteenpäin.
Yleensä sen jälkeen alkaa toivorikas analysointi helpoimmasta
ratkaisusta eli ohjaajan osuudesta ongelmaan. Jos käteni, jalkani,
etäisyyteni koirasta, puomista, liikeratani, vauhtini, vartalon
suuntani, käskytykseni, äänensävyni olisi niin tai näin, niin koira
tekisi puhtaasti kontaktin. Yleensä ohjaaja piristyy hetkeksi,
ongelma on helposti hoidettu. Kontaktia lähestytään keskittyneesti,
muistaen kaikki omat väärät käden, jalan, jne asennot ynnä
äänensävyt ja todistetaan koiran olevan kontaktivarma, jos ohjaaja
ei sählää kontaktia.
Ilo on yleensä
lyhytaikainen, sillä ohjaaja yrittää kontaktin lähestymistä noin
sadalla eri keinolla treeneissä. Livertelee koiralle ystävällisesti,
ettei se pelästyisi ja hyppäisi kauhuissaan kontaktin yli, kun se on
niin herkkä. Sitten ohjaaja ottaa taas vauhtia puomille ja pitää
kätensä kurissa, ettei kumarru uhkaavasti koiran ylle, joka
luonnollisesti ahdistaa arkaa koiraa ja saa sen hyppäämään kontaktin
yli. Ohjaajan kunnosta riippuen, äänensävy tiukkenee (jos ei
hyvällä, niin pahalla), käsimerkit vahvistuvat (eikö se luupää
elukka tajua hidastaa kontaktilla) ja epätoivo kasvaa, kunnes
saavuttaa kulminaatiopisteen, jossa ohjaaja myöntää, ettei koira
osaa kontaktia hyvällä eikä pahalla.
Aloitamme siis
alusta ja myönnämme, että meillä on puomiongelma. Koiralle on syystä
tai toisesta opetettava puomi uudelleen. Koska metodeja on paljon,
tätä hetkeä voisi verrata laihdutuskuurin aloittamispäätökseen.
Mitä, jo tänäänkö pitäisi aloittaa? No, jos on pakko aloittaa,
valitaan metodi. On nopeita, houkuttelevia, tuloksia lupaavia
ihmedieettejä tai sitten tyly totuus, syö vähemmän kuin kulutat niin
laihdut, mielellään terveellisesti. Nopeat ihmeet palautuvat
vanhoihin tapoihin yllättävän nopeasti, tylsän hidas uusien tapojen
opettelu vanhojen pahojen tapojen tilalle tuo yleensä pysyvämpiä
tuloksia.
Puomilla olemme
kokeilleet monenlaisia ihmedieettejä, vaihtoehtoja on paljon… Mutta
vuosien varrella vain yksi on näyttänyt toimivan kunnolla ja se on
koiran pysäyttäminen kontaktille. Koiran pysäyttäminen on helpolta
kuulostava ja itsestäänselvältä tuntuva juttu kontaktiongelman
ollessa kyseessä, mutta mutta… Ensinnäkin se vaatii, että koira
pysähtyy käskystä, myös kiihtyneenä, täydessä vauhdissa ja
nähdessään putken edessään. Koiramme ovat kisanneet tokossa
menestyksekkäästi ja voisin vannoa, että ne osaavat seis -käskyn.
Siis kaikkialla muualla kuin puomin alastulolla, jolloin seis -käsky
kuulostaa koiriemme korvissa "hyppää, NYT, ylös ja eteenpäin,
kiihdytä vauhtia!".
Jossain vaiheessa
koira kuin koira oppii, että puomin alastulolla on pysähdyttävä.
Kokemuksesta voin kertoa, että nuoremmat koiramme on opetettu alusta
asti pysähtymään aina kontakteille, joka on huomattavasti helpompaa
kuin opettaa vanha koira uusille tavoille. Nyt talven taittuessa
pian kevääksi olemme pisteessä, että vanhat koiramme (taas)
pysähtyvät kontaktille treeneissä, mutta jää nähtäväksi, onnistuuko
se myös kisoissa.
Koiran
pysäyttämisessä kontaktille on myös haasteita, sillä kisoissa
kisataan paitsi puhtaasta radasta, myös ajasta. Jos koira hiipii
kontaktille, se menettää aikaa. Sen tulisi juosta täysillä puomin
alastuloon ja sitten ottaa kontakti. Usein voitto on muutamista
sekunneista kiinni ja niitä sekunteja kertyy puomin kontaktilla, jos
sitä lähestytään hitaasti tai koiraa pidetään siinä liian kauan.
Itse olemme todenneet parhaaksi opettaa koira istumaan
alastulokontaktille. Seis -käsky ei välttämättä pysäytä kiihtynyttä
koiraa ja koiralle sekunnin pysähdys ei välttämättä ole selvä
tehtävänanto. Jos koira pysäytetään sekunniksi ja kisoissa heti
kehoitetaan jatkamaan matkaa, koiralle hämärtyy haluttiinko sen
pysähtyvän vai ei ja lisäksi se alkaa ennakoida eteenpäin lähtöä ja
pysähdyksestä tulee olematon.
Namin jättäminen
puomin alastulolle ja käsky etsi, johtavat pahimmassa tapauksessa
siihen, että koira jää kisoissakin etsimään namiaan toivorikkaana
useiden sekuntien ajaksi ja kello käy. Mitä ahneempi koira, sen
sitkeämmin se haluaa löytää naminsa, ennenkuin luovuttaa ja jatkaa
matkaa radalla. Yleisöä kisoissa tilanne yleensä naurattaa, ohjaajaa
ei.
Olemme siis itse
käyttäneet istu -käskyä, jolloin koiralta vaaditaan vain takapuolen
nopea käyttö kontaktilla ja samantien sillä on lupa jatkaa matkaa.
Istumista on harjoituksissa vahvistettu naksuttimella ja namilla
joka tulee aina ohjaajan kädestä.
Kun hankimme
isovillamme, sai puomi yhden ulottuvuuden lisää, ylösmenokontaktin.
Isoilla koirilla jo normaali askeltaminen ravissa voi aiheuttaa
puomin ylösmenokontaktin ohittamisen ilman kontaktia. Opetimme
koirallemme kontaktin seis -käskyllä. Koira seisahtuu
ylösmenokontaktilla ja istuu alasmenokontaktilla. Koska koira
opetettiin pysähtymään alusta asti, se on oppinut sen hyvin ja
varmaksi. Se pitää puomista ja voi juosta sinne omia aikojaan
seisomaan ylösmenokontaktille katsellen, kuka toisi makupalan
hienosta suorituksesta. Kontaktit sujuu hienosti, mutta en ole vielä
keksinyt miten koiraan saisi vauhtia puomilla, se lönkyttelee puomin
huolettoman näköisenä ja istahtaa alasmenokontaktille namin
toivossa. Voitte tulkita tämän niin, että meillä on yksi
kontaktivarma puudeli, jota edelleen palkitaan hienoista
kontakteista, koska olemme niin riemuissamme, että edes joku
koiristamme on ymmärtänyt kontaktien merkityksen puomin
suorittamisessa itsenäisesti, ilman ohjaajan käskyä tai läsnäoloa.
Joskus tosin vähän epäilen, että koira vedättää meitä.
Koska kisoissa
ovat vauhdit lisääntyneet ja etenkin sheltit painelevat melkoisella
vauhdilla, kannattaa miettiä miten puomista saisi nopean ja varman
esteen. Puomi on yksi kaikkein aikaa vievimmistä esteistä radalla ja
jos sen suorittaa hitaasti, voi olla haasteellista kompensoida aika
muualta. Onneksi useimmat koirat pitävät puomista paljon, jolloin
koiran motivointi ei ole ongelma, jo esteen suoritus on koirasta
kivaa. Yleensä ainoa asia, joka saa koiran pelkäämään puomia on
pelästyminen keinulla. Kokeneet kisakoirat tietävät, että puomissa
on vaakarimat, joita keinussa ei ole. Kentällemme tuli kerran uusi
puomi, jolla kokeneet koirat alkoivat hiipimään ylösmenossa. Hetken
ihmeteltyämme asiaa, huomasimme vaakarimojen puuttuvan. Kun ne
kiinnitettiin, koirat juoksivat taas vauhdilla puomin ylösnousun.
Mutta kokemattomille koirille puomin ylösnousu ei eroa mitenkään
keinun ylösnoususta, jolloin keinua pelkäävä koira lähestyy puomia
hitaasti ja varoen, pahimmassa tapauksessa kieltäytyen puomilta
kokonaan. Ratkaisuna ongelmaan on keinuongelma poistettava ennen
puomiongelman poistamista. Keinuongelma on usein koiralle paljon
vaikeampi kuin puomiongelma, sillä kontaktiongelma on ohjaajan
ongelma, kontaktien yli hyppiminen ei ole ongelmallista koiralle…
Lyhyesti keinusta
aloittelijoille. Älkää kiirehtikö keinulle, sitä ei ole
möllikisoissa, se tulee vasta virallisissa kisoissa. Opettakaa
koiranne nauttimaan puomista, tehkää siitä sen lempieste ennen
keinulle menoa. Keinulla koira voi pelätä kolmea asiaa: tärähdystä,
pamahtavaa ääntä ja / tai pudotuksen tunnetta. Opettakaa keinu
huomioiden nuo kaikki asiat erillisinä, pienissä pehmeissä osissa
vasta sitten, kun koiranne varmasti osaa seis -käskyn. Jos ette
luota seis -käskyyn, pyytäkää aina apuohjaajaa seisomaan keinun
takana harjoitellessanne. Opetusjärjestys on keinun liike esim.
heijaamalla, kun koira kestää liikkeen, opettakaa tärähdys
vähitellen kasvattaen tärähdyksen kovuutta, viimeisenä keinun
pamahtava ääni huomioiden, että koira yleensä pelästyy keinun
jälkipamahdusta (keinun palautuessa alkuperäiseen asentoon) enemmän
kuin keinun laskeutumisen aiheuttamaa pamahdusta koiran seisoessa
keinulla. Edellämainitut ohjeet koskevat lähinnä minikoiria.
Maksikoiralle on opetettava keinun hallinta vartalollaan, koiran
painosta riippuu, keinauttaako koira keinun puolessa välissä vai
juokseeko se keinun päähän suoraan (kevyet minikoirat). Myös
ohjaajan vartalo-ohjauksen on erottava puomin ohjauksesta, mitä
kokemattomampi koira, sen tärkeämpää on viestittää koiralle, että
kyseessä on keinu, ei puomi.
**************
Niille, jotka
haluavat kokeilla erilaisia metodeja kontaktien opettamiseen, on
Camilla Ketonen (www.koirakoulukompassi.com)
koonnut kattavan setin kontaktinopettamiskeinoja (vinkki, naksutin
auttaa huomattavasti):
1) Länget
2) 2 on 2 off
3) Pysäytys
4) Levymetodi
5) Hyppymetodi
6) Aidan syrjät
7) Askellaji
Länget
Koiralle, jolla on tapana ponnistaa puomin kontaktin yli ylös- ja /
tai alas tullessaan voidaan käyttää ns. länkiä sekä ylös, että
alastulossa. Idea on, että koira joutuu hieman kumartamaan
päästäkseen puomille ja puomilta ja näin estää koiran hyppäämisen.
Menetelmän plussat
+ Koira ei saa pakotetta ohjaajalta.
+ Ei hidasta koiran suoritusta
Menetelmän miinukset
- koiran suoritus ei välttämättä ole varma ilman länkiä
-Vaatii älyttömän määrän toistoja, että koiran ”selkärankaan”
iskostuu oikea tapa ”kumarrus”.
2 on 2 off
Tämä tarkoittaa, että koira kontaktiesteeltä poistuessaan pysähtyy
niin, että sen kaksi etujalkaa ovat maassa ja kaksi takajalkaa
kontaktilla. Näin koiralle opetetaan, esteen suorittaminen alas
asti. Tämä opetetaan puomin suorittamisen muutoin hallitsecvalle
koiralle niin, että juuri kontaktiesteen loppuun, kalvon tai
vastaavan päälle, laitetaan koiralle makupaloja, jokaisella suoritus
kerralla. Aluksi apuohjaaja taluttaa koiran esteen yli hihnassa ja
tarvittaessa jarruttaa koiran kontaktille sekä varmistaa, ettei
koira poistu kontaktilta etuajassa. Toinen apuohjaaja laittaa
makupalat ja varmistaa, että koira huomaa makupalat eli näyttää ne
koiralle. Koiran oma ohjaaja vielä käy palkkaamassa koiran vielä
kädestä ja vasta sitten koira saa postua esteeltä. Hiljalleen
melkoisen toistomäärän jälkeen apuohjaajat ”häivytetään”, mutta
edelleen makupalakalvoa makupaloineen pidetään alastulolla ja
ohjaaja käy palkkaamassa koiran.
Menetelmän plussat
+ Koira tottuu, että kontaktin vieressä on joku
+ Koira oppii esteen hallitun suorittamisen
+ Monille koirille mieluisa menetelmä
+ Varma palkkaus (eli riittävä vahvistaminen)
+ Ohjaajan sijainnilla esteen suhteen ei ole merkitystä koiran
suorituksen kannalta, jolloin tämä antaa liikkumavaraa ohjaajalle
+ Esteestä tulee yleensä nopea
Menetelmän miinukset
-Kaikki koirat eivät pidä makupaloista palkkiona
-Kaikki koirat eivät kestä ollenkaan pakotteita (tässä hihna ja
apuohjaaja)
-Menetelmän toteuttamiseen tarvitaan kaksi apuohjaajaa
Pysäytys
Pysäytys tarkoittaa sitä, että koira opetetaan jarruttamaan
kontaktille ja menemään joko maahan, istumaan tai seisomaan (yleensä
alastulo)kontaktille, jossa se palkataan. Tämä lienee yhä yleisin
menetelmä.
Menetelmän plussat
+ Koira oppii pitämään esteestä kunhan se palkataan usein
Menetelmän miinukset
- Koiran ohjaajan on lähes aina oltava varmistamassa, että koira
tekee käsketyllä tavalla
- Koiraa ei yleensä kisoissa pysäytetä tarkasti
- Riippuvainen ohjaajan ajoituksesta
- Koiraa jarrutellaan kisoissa usein liian aikaisin ja se lopulta
hyppää kontaktin yli
Levymetodi
Koira opetetaan jo kotona astumaan levyn tai paperin päälle, josta
sitä palkataan. Sitten nämä levyt siirretään ylös- ja
alasmenokontaktille, joille astumisesta koira palkitaan. Hiljalleen
levyt häivytetään (esim pienennetään kerta kerralta) ja loputa
poistetaan kokonaan. Menetelmään yhdistetään usein naksutin, joka on
merkki. Voidaan tehdä myös ilman naksutinta.
Menetelmän plussat
+ positiivinen metodi, jossa koira pakotteitta oppii, että
kontaktille on tarkoitus astua
Menetelmän miinukset
- Jos koira on ”puomihullu” se ei välttämättä huomaa levyjä vaan
kaahaa niiden yli, koska itse suorittaminen on palkitsevampaa
Hyppymenetelmä
Tässä metodissa koiralle laitetaan ennen puomia matala hyppy/
pituuden osa niin, että koira sen yli hypätessään osuu kontaktille.
Ideana on opettaa koira hyppäämään kontaktille ylös mennessä. Alas
tulokontaktille tässä menetelmässä on usein käytetty pysäytystä
Menetelmän plussat
+ Onnistuessaan puomista tulee usein nopea, eikä koiraa tarvitse
jarruttaa ylös mennessä
Menetelmän miinukset
- Epävarma
-Vaatii melkoista koiran tuntemista tietää mihin kohtaan hypyn
sijoittaa
Aidan syrjät
Tämä on toiselle koiralleni käyttämä itsekehittämäni metodi, joka on
miksaus monista menetemistä. Sekä puomin ylös, että alasmenon
kohdalle laitetaan aluksi hyppyesteiden syrjät niin, että matalampi
puoli on laskevan osan suuntaisesti. Sekä alas- että
ylösmenokontaktille sijoitetaan makupala. Hiljalleen aidansyrjät
siirretään kauemmaksi.
Menetelmän plussat:
+ Koira oppii suorittamaan esteen itsenäisesti
+ Koira oppii suoristamaan itsensä ennen estettä, jolloin sen
kontaktivarmuus eri kulmista nousee
+ Ei tarvitse apuohjaajaa
+ Sopii nopeille, estehakuisille koirille
+ Ohjaajan sijainnilla koiran suhteen ei ole väliä
+ Koiraa ei tarvitse jarruttaa
Menetelmän miinukset
- Ei sovi koirille, jotka eivät pidä makupaloista
- Este näyttää aluksi erilaiselta koiran silmin
- Koirasta saattaa tulla liiankin puomihakuinen, joten muitakin
esteitä on muistettava vahvistaa riittävästi
Askellaji
Ideana on opettaa koiralle sopiva askellaji, jolla koira osuu
kontaktille. Esimerkiksi iso, korkea ja nopea koira opetetaan
ravaamaan käskystä. Tämä voidaan tehdä hihnassa. Esimerkiksi
pyörällä juokutetaan koiraa ensin hetki laukalla ja siitä sanotaan
käsky ”ravi”, j onka jälkeen itse hidastetaan koira raviin. Myös
kävelystä sanotaan ”ravi” ja kiihdytetään. Puomin keskiosa
”tykitetään” ja alastulolle taas ”ravi”.
Menetelmän plussat
+ Kun koira oppii askelkäskyn se melko varmasti vaihtaa siihen
+ Sopii herkille vauhtiveikoille
+ Herkimmille koirille riittää jarruttamiseen ohjaajan kääntyminen
koiran suuntaan / jarruttaminen
Menetelmän miinukset
- Ohjaajan on muistettava käskyttää koira.
- Saattaa hidastaa puomin suorittamista
|
